Ärrin purrin murrin mörrin

[Sanja]

Tuleeko teillä muilla semmosia leivontakiukkuja? Pitäs leipoo ja huomaakin, että jauhot on lopussa tai kakkupohja lässähtää jne...Mulla tulee aika usein ja aattelinkin laittaa tänne ihan oman aiheen, jonne vois purkaa ne ylimääräset höyryt!

[Tiituska]

Tulee leivontakiukkuja keskimäärin joka toinen kerta kun jotakin teen On vaikea löytää sellaista kertaa, ettei joku menisi pieleen. Yleisimmin kiukkua aiheuttaa koristelun hankaluus ja kakkupohjat.

[Sanja]

No niin, mä alotankin sitten heti..

Mun piti tänään tehdä iso satsi kinkkusarvia tilauksesta. Mulla ei oo mahdollisuutta tehdä näitä hommia siten, että mies olis kotona, se kun on aika usein poissa useampia päiviä töiden takia. Ja kotona häärää 3- ja 1-vuotiaat lapset. Lisäksi mun keittiö on ihan onnettoman pieni rivarikeittiö, jossa ei oo tasoja nimeksikään. Ensinnäkin mun piti keksiä jotain tekemistä lapsille siksi aikaa, kun leivon. No eihän se tietenkään onnistunut, kun neiti 3-v. päätti auttaa leipomisessa. Se vielä menis, mutta kun samalla saa toisenkin apurin, joka on tyyppiä Vaahteramäen Eemeli. Muutenkin pienessä keittiössä lapset alko siirtämään tuoleja sitä mukaan sinne, minne mä liikuin taikinakulhoni kanssa. Lopulta siellä ei enää kukaan päässyt liikkumaan minnekkään ja mä yritän kädet taikinassa selvittää tilanteen aiheuttamaa tappelua.

No sain taikinan tehtyä ja aloin leipomaan niitä sarvia, niin apurit haluaa tietenkin maitoa, leipää, "mulla on kakkahätä" jne. Pääsin uudelleen työntouhuun, niin nuori herra oli kaivanu jostain muovailuvahapurkin ja levittäny semmosta pientä silppua siitä pitkin lattioita. Huoh..ei kun siivoamaan välissä. Näiden leipomisten välissä kerkisi kertaalleen vielä vesilasi kaatua lattialle, pikkumies syödä muutamasta sarvesta kinkut, yksi marjasosepurkki levitä puoliksi lattialle, voiteluun tarkoitettu kananmuna levitä tiskipöydälle ja mitähän vielä. Niin ajattelin vielä nerokkaasti alkaa paistamaan niitä sarvia samalla kun leivon viimeisiä. No ihan sähellykseksihän se meni. Just kun kiireellä voitelin seuraavaa satsia uuniin niin nuorempi halusi syliin ja kauheella huudolla roikkui mun housuissa. Uunissa alkoi tällä välin jo sarvet tummumaan...Ai että sentään. Tää oli niitä leivontakertoja, jonka olis voinu jättää kyllä alottamatta. Tyhmää ees ajatella tekevänsä lasten kanssa yksistään tollasta määrää leipomuksia. Onneksi viimein kaikki on hyvin. Sain kuin sainkin ne tehtyä, eikä ees kovin montaa pilalle mennyttä ollu joukossa.

[Tanja]

Olipa melkoinen keittiöshow Sanjalla!

[Paula3]

1. Epäonnistuin vaahtokarkkien teossa, liekö syynä huono resepti vai väärinymmärrys. Seuraavana päivänä löysää lörtsyä oli mahdoton leikata. Tarkoitus oli tehdä rocky road -herkkua, eli vaahtokarkkeja ihanassa suklaa-pähkinäseoksessa (tms.).

2. Ajattelin sitten korjata tilanteen ja tehdä pelkästään fudgea, kun rocky road -herkkuun ei ollut enää vaahtokarkkeja. Tein taas tarkkaa työtä ohjeen mukaan, mutta fudge jäi juoksevahkoksi!! Argh!

3. Voiko enää pieleen mennä, ajattelin, kun olin korjaamassa vielä kerran tilannetta: tein erään ohjeen mukaan epäonnistuneesta fudgesta brownieseja - niistä ei tullut tarpeeksi makeita! Jeesus, että harmitti, kun kaksi päivää kyökissä ja tuloksena mauton brownie. No, kai niitä voi vaikka vaniljajäätelön kanssa nauttia kahvin kera.

Tuloksena aika monta ärräpäätä. Miten kaikki voi mennä niin putkeen?

[Sanja]

Paula: Musta kans tuntuu, että kun joku lähtee menemään pieleen, niin sitten menee kaikki.

[namia]

Tuleehan noita! Ja monesti..

[Pricilla]

Voi Sanja, pystyn erittäin elävästi kuvittelemaan tilanteen Mullakin pyörii kyökissä 5-, 3-, ja 1.5 -vuotiaat muksut ja usein uunissa käryää ihan vaan sen takia, ku lapset vaatii täyden huomion tihutöillään Ja todellakin niitä päiviä löytyy kun ei kannaittaisi leivontaa edes aloittaa. Joskus on ärsyttävää kun rupeaa muovailemaan marsipaanikoristeita, eikä monen tunnin jälkeen ole saanut mitään järjellisen näköistä aikaiseksi!

[tuh]

1. Epäonnistuin vaahtokarkkien teossa, liekö syynä huono resepti vai väärinymmärrys. Seuraavana päivänä löysää lörtsyä oli mahdoton leikata. Tarkoitus oli tehdä rocky road -herkkua, eli vaahtokarkkeja ihanassa suklaa-pähkinäseoksessa (tms.).

2. Ajattelin sitten korjata tilanteen ja tehdä pelkästään fudgea, kun rocky road -herkkuun ei ollut enää vaahtokarkkeja. Tein taas tarkkaa työtä ohjeen mukaan, mutta fudge jäi juoksevahkoksi!! Argh!

Paula mulla on ton perusteella sellainen kutina että jos (toivottavasti) käytit lämpömittaria niin se ei ehkä ole maailman paras mittari. Ja jos et käyttäny niin ens kerraksi kantsii hankkia!

Mun pitäis huomenna nostaa pystyyn yks 1,5m korkea suklaatyö, ja tänään vaan pyörin ympyrää ja esivalmistelut ei oikein toiminu. Tuloksena ehkä 60cm korkea ruma tukiranka, josta tuskin saa jalostettua superkorkeeta ja näyttävää ja tukevaa. Ja yksi päivä hukkaan. Aaargh.

[Paula3]

Paula mulla on ton perusteella sellainen kutina että jos (toivottavasti) käytit lämpömittaria niin se ei ehkä ole maailman paras mittari. Ja jos et käyttäny niin ens kerraksi kantsii hankkia!

Käytin lämpömittaria, joka on hyvä. Olen sillä tehnyt kaikenmoisia makeisia yms. ja tehnyt tarkkuustestin kiehuvassa vedessä. Nyt kun tarkemmin muistelen, tutkiskelin muita vaahtisreseptejä ja niissä oli järjestäen käytetty korkeampia lämpötiloja. Vika voisi olla siinäkin, että laitoin ehkä liivatetta liian vähän (muunsin jauheen levyiksi jollain ohjeella, en muista määrää).

Tuon fudgenkin tein ohjeen mukaan, mutta jo tekohetkellä hieman epäilin reseptin toimivuutta ja yllätys ei ollut kauhean suuri.

Tee ja opi.

[Paula]

Mahtavia tarinoita

Täälläkin pystyy eläytymään lasten aiheuttamaan kaaokseen keittiössä. Meillä tosin pikkumies käyttäytyy useimmiten tosi nätisti, mutta koska auttamishalu on tosi kova, kaveri heittelee taikinaan kaiken, mitä näkee eli kananmunankuoria, likaisia lusikoita yms. Siinä onkin täystyö pitää väärät aineet erossa kakusta

Mutta tuokin on totta, että kaikki, mikä voi mennä pieleen, yleensä menee, ja aina sen saman kakun tai leipomuksen kohdalla.

[Tiituska]

Nyt kiukuttaa oma tyhmyys...Tein tänään ekaa kertaa paahtovanukasta...Noh, uuni piti sitä varten lämmittää 150 asteeseen, jonka omasta mielestäni teinkin...Laitoin vanukkaat uuniin ja odotin tunnin: Mitä Nehän on aivan raakoja! No, odotin sitten hetken ja menin vilasemaan uunia uudestaan...Samalla bongasin, että olen lämmittänyt uunin 150 sijasta 50 asteeseen...

[Tanja]

Nyt kiukuttaa oma tyhmyys...Tein tänään ekaa kertaa paahtovanukasta...Noh, uuni piti sitä varten lämmittää 150 asteeseen, jonka omasta mielestäni teinkin...Laitoin vanukkaat uuniin ja odotin tunnin: Mitä Nehän on aivan raakoja! No, odotin sitten hetken ja menin vilasemaan uunia uudestaan...Samalla bongasin, että olen lämmittänyt uunin 150 sijasta 50 asteeseen...

Voi ei!

[Tiituska]

Jooh...No nyt ärsyttää vielä vähän enemmän. Meni meinaan paahtovanukkaat ihan piloille. Eli mahtaakohan syynä olla se uunin kans leikkiminen vai huono resepti? Vanukkaiden sisällys siis oli vetistä lirua...Ja tehty oheisella ohjeella:

http://www.yhteishyva.fi/ruokamaailma/v ... tovanukas/ +lisätty noin 20 kpl mariannekarkkeja (siis yhteensä 20 kaikkiin neljään)...

[Tanja]

Jooh...No nyt ärsyttää vielä vähän enemmän. Meni meinaan paahtovanukkaat ihan piloille. Eli mahtaakohan syynä olla se uunin kans leikkiminen vai huono resepti? Vanukkaiden sisällys siis oli vetistä lirua...Ja tehty oheisella ohjeella:

http://www.yhteishyva.fi/ruokamaailma/v ... tovanukas/ +lisätty noin 20 kpl mariannekarkkeja (siis yhteensä 20 kaikkiin neljään)...

Hmm, lisäsitkö mariannet siis kokonaisina vai miten? Ja vaikka olisivat olleet murskana, nehän suunnilleen sulavat tuonne joukkoon eli veikkaan että mariannejen takia tuli lirua.

[Tiituska]

Joo, mariannet oli murskana, mutta jätänpä ne siis pois ja katson mitä tapahtuu

[Sanja]

Joo, mariannet oli murskana, mutta jätänpä ne siis pois ja katson mitä tapahtuu

Miten kävi? Noi Mariannet ei mun kokemuksen mukaan tosiaan oikein toimi uunijutuissa.

Mulla meni ihan hermot tänään, kun oli kauheen kiireinen päivä ja ajattelin säästää aikaa menemällä semmoseen keskisuureen markettiin Cittarin tai Prisman sijaan. Lähikauppa olis ollu vieressä, mutta epäilin, ettei sieltä löytyis esim. limejä kun piti tehdä limepiirakkaa. Kaikki muut löyty, mutta kylmähyllyssä ei ollu ollenkaan Flora vispiä. Kysyin myyjältä, joka kävi katsomassa varastosta eikä ollut sielläkään. Harmittelin ääneen, että nyt on pakko juosta kauheella kiireellä toiseen kauppaan, niin myyjä kuivakkaasti siihen, että "onhan tossa noita vaniljakastikkeita, mitkä vaahtoutuu". Silläpä ne pursotukset tuleekin niin komeet... Menin sitten siihen pienenpieneen lähikauppaan ja kappas vaan, siellä olis ollu kaikki mun tarvitsemat tarvikkeet limejä myöden! Kyllä hiukan harmitti, kun tollanen tuote on kokonaan loppu. Kyllä mä ymmärrän, että tavara voi kaupasta loppua kesken, mutta luulis, että just Flora vispiä vois olla vähän isompi varasto, kun se ei mee niin nopeesti pilallekaan.

No, onneks kerkesin tehä kaiken, mitä pitikin.

[Tiituska]

Sanja: Oon kans törmänny tuohon samaan et isommista kaupoista on aina flora vispi loppu just sillon kun sitä itse tarviisin Liekö syy sitten pienissä varastoissa, vai siinä että kaikki käyttää sitä nykyään? Niin ja niistä marianneista. Ne toimii kun pistää siihen creme bruleen päälle sitten kun se on muuten valmis. Ne ei vaan kauhean kauan siinäkään kestä, vaan alkavat sulamaan. Samoin kävi kun pistin niitä pannacotan päälle, jota ei syöty samantien vaan se sai odottaa hetken...

[Kuriton]

Mullakin on nyt ihan argh-olo. Kauheella kiireellä vatkasin sokerikakkupohjan, että saan sen äkkiä uuniin, kun oli uuni muutenkin lämpimänä. Kaikki meni hyvin niin kauan kunnes piti alkaa syöttää lapselle iltapuuroa. ARGH! Tietty se palo! Turhaan siis hirveellä kiireellä vatkasin sen sinne ja laps huus vieressä, kun oli sjo pitänyt syliin päästä. Pois lapselta ja ainekset hukkaan. Höh. Ja uusiks vaan vatkaamaan. Argh!

[Tanja]

Onko kukaan muuten huomannut Flora vispeissä viime aikoina jotain maanantaikappaleita? Mein äiti teki kakkua joku viikko sitten ja se miulle ihmetteli että eikös sen Flora vispin pitäis pursottua hyvin, tuumasin että joo mitenniin? Oli kuulemma yhtä litkua vaikka vatkasi ja kuinka! Piti lähteä kaupasta hakemaan tavallista vispikermaa.

On muuten ihan terapeuttista olla tällanen purnausketju! Sillon kun joku menee pieleen itellä, tavallaan on jotenkin sympaattista lukea muiden epäonnisia tarinoita ja tuntea myötätuntoa tai jotakin. Siis ei tietenkään missään nimessä oo kiva et muillakin menee pieleen, mutta siis. No ymmärsitte varmaan pointin?

Mie onnistuin yks ilta polttamaan koko ison kattilallisen riisiä ihan pohjaan. Siis oikeesti oli lähellä ettei koko kattila syttyny tuleen sillon ei kyllä naurattanu yhtään. Nyt sen sijaan jo vähän huvittaa koko juttu. Tarina meni suunnilleen näin:

Olin kipeenä yksin kotona sairaslomalla, aattelin et laitanpa koirille riisiä kiehumaan ja meen siks aikaa kattomaan telkkaria. Olin ihan uppoutuneena Tähtiportti-sarjaan (joo, oon höynähtäny ) ja katoin monta jaksoa niitä putkeen, ehkä 2-3 tuntia. Yht äkkiä aloin miettimään mikä naksuu ja käryää? Aattelin sit et ulkonta tulee savua tai jotain ja jatkoin kattomista (aivot siis ihan narikassa ). Kunnes sit käry kävi niin kovaks et havahduin ja menin keittiöön, ja mikäs se siellä, riisikattila savus itestään! KAMALAA!!! Juoksujalkaa heitin patarukkasilla koko kattilan lumipenkkaan ja ovet auki ja kämppä tuulettumaan! Ikinä, siis IKINÄ en oo mitään unohtanu niin tyystin, voitteko kuvitella, se riisi siellä kattilassa oli muuttunu hiileks, 2 senttiä mustaa kivikovaa riisihiiltä oli kattilan pohjalla! Voitte vaan kuvitella sitä hajua!

Nyt naurattaa jo, mutta sillon aattelin mitäs jos oisin vaikka lähteny käymään kaupassa tai jotain, ois voinu talo palaa. Mutta onneksi olin vähän kuumeessa eikä tehny mieli lähteä mihinkään kauppaan.

Ja se iso kattila - se oli miun ainut iso kattila. Joten puhtaaksihan se piti raaputtaa, rautalastalla ja monen tunnin liotuksen jälkeen sain sen melkein puhtaaksi.

Huh!

[Sanja]

Tanja: Tosta riisinpoltosta..Mua alkoi ihan naurattaa täällä yksikseni, meinaan mä poltin myös riisit viime viikolla niin pahasti pohjaan, että savu kävi. Mulla se meni niin, että riisit alko olemaan jo suht valmiita ja otin (omasta mielestäni siis) virrat pois ja jätin kattilan siihen. Ajattelin vielä hetken ennen syömistä jumppailla gymstickillä, kun lapsetkaan ei vielä huutanu nälkäänsä. Ja joo, kauhee käry alko tulemaan yhtäkkiä ja juoksin sentään heti siinä vaiheessa keittiöön ja huusin miehelleni, että ota äkkiä palovarottimesta patterit! Savu oikeen nousi kattilasta ja se oli täysillä!! Kyllä silloin otti päähän ja mietin myös tota, että usein teen ruuan valmiiksi ja jätän sen sammutetulle hellalle ja lähdetään lasten kanssa ulos. Mitä, jos silloin ois käyny noin, että oisinkin laittanu vahingossa kutoselle koko levyn?? Muuten pohjaanpalaneen riisin (miksei varmaan muunkin) saa kätevästi pois kun laittaa reilusti ruokasoodaa ja sitruunamehua kattilanpohjalle. Antaa muhia siellä ja sen jälkeen pesee niin lähtee kyllä aika hyvin. Kokemusta on!

Maanantaikappaleita ei oo tullut vastaan Flora Vispissä. Jossain blogissa oli puhetta tästä ja valmistajalta oli vastattu, että tämmöinen johtuisi kylmäketjun katkeamisesta. Ikävää kyllä, jos kohdalle sattuu ja eikä ole kovin montaa kappaletta varalla kaapissa...Knorrilta on muuten tullut vastaava vispi, jota on kehuttu kovasti. Sitä myydään litran tölkeissä, mutta on vissiin pikkasen kalliimpaa kuin toi Flora Vispi. En ole kokeillut, mutta kuulemma on pätevä tuote.

Kuriton: Toi on varmasti raivostuttavaa! Tiedän niin tunteen, kun yrittää tehdä jotain ja lapsi huutaa vieressä tahtoen syliin tai maitoa tai ruokaa ja sitten ite mokaa jotenkin ja koko homma on ollut turhaa.

[Pricilla]

Minun blogissanihan taannoin oli puhetta noista vispeistä. Minulla kun oli sellanen 15purkin erä, joista muutama (eri eräpäivällä varusteltu) toimi. Voin sanoa että oli itku lähellä, kun ei kolmaskaan vispierä vatkaantunut ja tilauskakku odotteli pöydällä Onneksi kuitenkin oli kauppa lähellä ja vatkaantumattomat vispitkin korvattiin! Sitä ennen ja sen jälkeen ei ole maanantai-kappaleita tullut onneksi vastaan ja hyvillä mielin edelleenkin vispiä käyttelen. Vispi muuten kannattaa vatkata mahollisimman kylmänä, mutta jos on maanantai-kappale niin sitähän ei sitten mikään enää pelasta.

Mä olen kerran vuosia sitten käristänyt kattilassa kalat ihan mustaksi möykyksi. Olin kotona kyllä, mutta keittiön oi oli kiinni, eikä haju tuntunut vasta kun hälytin rupesi soimaan. Avasin oven ja koko keittiö oli ihan täynnä paksua mustaa savua. Se haju oli jotain aivan karseeta, mutta jälkeenpäin kyllä nauratti!

[Paula3]

Meilläkin on ollut kerrostalon polttaminen lähellä, kun hella jäi päälle (keskilämpö, 3/6) 11:ksi vuorokaudeksi. Oli vastassa pieni järkytys lomalta kotiin palattua. Yläkaapin astiat olivat lämpimiä, mutta onneksi hellan viereen tai päälle ei ollut jäänyt mitään.

[Kuriton]

Noista riisi jutuista tuli mieleen, kun kerran tein risottoa. Laitoin riisit öljyn kansas kattilaan lämpenemään ja jäin pilkkomaan sipulia, että saan sen sitten heitettyä kattilaan. Pilkoin ilmeisesti vähän liian hitaasti, kun mun riiseistä tuli vahingossa sillä aikaa riisimuroja! Ihan käsittämätöntä, mä en ees tiennyt, että riisimuroja voisi sillei tehdä. Mutta komeasti ne melkein kaikki riisit pakkuivat riisimuroiksi, kaikenlisäksi ne, jotka olivat kunnolla poksahtaneita, olivat ihan hyviä

Onneks oli lisää risottoriisiä eikä mitään ihan hervotonta kiirettä, niin sai äkkiä vaan uuden risoton alun laitettua.

[Sirkku]

Mikähän tossa riisissä on, että siitä riittää tarinoita... Mie muistan ikuisesti ku olin yläasteella köksäntunnilla, ja mein piti tehhä kalaa ja riisiä. Mie en tykkää kalasta, ja sain itelleni sen riisinkeittämisen. Jotenki siinä sit kävi niin, etten polttanu sitä pohjaan vaan oikeestaan päinvastoin: se jäi ihan vetiseks ja ällöks eikä sitä kukaan tahtonu. Ku siitä puuttu kaiken lisäks suolaki.
...terveisin melkein valmis köksänope