Oletko mielialaleipoja?

[Tanja]

Eli otsikossa varsinainen kysymys onkin, oletko mielialaleipoja?

Tarkoitan tällä lähinnä sellaista, että jotkut sanovat syövänsä suruunsa, toisille ei taas maistu mikään jos on murheita. Joten leivotko suruun tai iloon? Saatko jotain erityisiä leipomispuuskia jostain tietystä tunteesta tai mielialasta?

Miun tekee joka viikko mieli leipoa jotain, mutta en kehtaa tehdä pakkasta täyteen hätävaraleipomuksia, enkä taas toisaalta halua syödä kaikkia itse etten näytä muutaman vuoden päästä pullataikinalta. Miun leipomiset harvoin liittyy siihen, millä tuulella olen, tietysti jos on oikein kiva päivä nii silloin on myös kiva myös leipoa jotain! Harvemmin tulee huonompina päivinä leivottua.
Eli siis kai tämä on vähän verrattavissa tuohon mielialasyömiseen, jos harmittaa, en juurikaan syö, jos harmittaa, en juurikaan leivo. Ja päinvastoin.

Mites muut?

[Sirkku]

Miulla leipominen ei yleensä liity mielialaan. Enemmän se liittyy vaikka säähän: kylmänä tai sateisena päivänä tekee mieli puuhastella uunin lämmössä, kun taas hellepäivänä tahtoo ulos. Pullaa en esimerkiks juurikaan tee kesällä, mutta syksyn tullessa se taas muistuu mieleen. Leipää leivon ympäri vuoden.

[Jonna]

Voin kyllä sanoa, että leivon sillon, kun oon hyvällä tuulella ja haluan erityisesti ilahduttaa jotakin! Ehh, yleensä siis itseeni tekemällä jotain mielettömän hyvää ja syömällä sen melkein kokonaan itse No, ei sentään. En tiiä, mikä siinä on, mutta kun oon hyvällä tuulella, niin sillon tekee mieli tehdä jotain hyvää ja yleensä se hyvän tekeminen on leipomista. Kiukustuneena mun on turha yrittää leipoa, koska sillon kyllä lentelis jauhot sun muut pitkin keittiötä...

[Sokerihiiri]

Laitetaas nyt vaikka tänne ensimmäinen viestisi foorumille. Eli olen. Tai ei varsinaisesti ehkä mielialaan liity mun leipominen, mutta tylsyyteen. Usein viikonloppuisin, kun ei ole mitään ihmeempää tekemistä, niin alan leipoa. Harmi vain, että harvoin on niitä viikonloppuja ettei ole tekemistä
Toisin sanoen leipoisin siis mielelläni useamminkin kyllä!

[TaikinaTaivas]

Olen mie vissiin mielialaleipoja elikkä leivon jos oon hyvällä päällä ja leivon jos oon pahalla päällä. Sama homma on syömisen kanssa ja siksi taistelenkin jatkuvasti liikakiloja vastaan. Olen myös semmonen järkileipoja elikkä leivon myös siksi, koska omatekoinen on parempaa ja halvempaa mitä kaupasta ostettu. Töissä ollessani olin niin väsynyt ja stressaantunut etten leiponut juurikaan mitään, ainoastaan juhliin. Elikkä jos se pahaolo menee ööveriksi niin silloin ei leivotuta.

[Sanja]

Mä oon varmaan kans mielialaleipoja. Mun tekee kauheesti mieli leipoa just silloin, kun oon stressaantunut tai kiukkunen. Kyllä tietty muulloinkin leivon. Mutta oikeen kun mietin, niin ne pahimmat leipomispuuskat tulee usein silloin kun ois muutenkin kauheesti kiireitä tai oon vaikka ollu pitkään lasten kanssa kolmisin kotona (mies on reissutöissä). Eli siis just silloin tulee pakottava tarve leipoa, kun on muutenkin kädet täynnä työtä.

[Paula]

Mä olen luultavasti jonkin sortin mielialaleipoja. Kun pitää lukea tenttiin tms. keksii leivottavaa mistä vaan. Kumma kun se inspiraatio löytää aina paikkansa.

[Jenkka]

Mä olen luultavasti jonkin sortin mielialaleipoja. Kun pitää lukea tenttiin tms. keksii leivottavaa mistä vaan. Kumma kun se inspiraatio löytää aina paikkansa.

Älä muuta sano!! Täällä sitä leivontafoorumia lueskellaan ja hirveesti olis kaikkia ideoita ja ihania leivontajuttuja vaikka pitäis lukea yhtä jos toistakin kirjaa ja kirjoittaa pari esseetäkin... Tosin samallalailla alkaa siivoaminenkin yhtä äkkiä kiinnostaa, vaikkei se olekaan ollenkaan niin mukavaa.

[Omppu]

Nimenomaan olen mieliala leipoja, hyvä inspiraatiokun löytyy voi leipoa vaikka mitä...

[Jouhanna]

Mä oon varmaan kans mielialaleipoja. Mun tekee kauheesti mieli leipoa just silloin, kun oon stressaantunut tai kiukkunen. Kyllä tietty muulloinkin leivon. Mutta oikeen kun mietin, niin ne pahimmat leipomispuuskat tulee usein silloin kun ois muutenkin kauheesti kiireitä tai oon vaikka ollu pitkään lasten kanssa kolmisin kotona (mies on reissutöissä). Eli siis just silloin tulee pakottava tarve leipoa, kun on muutenkin kädet täynnä työtä.

Se on hassu juttu, miten eniten leivotuttaa silloin, kun on muutenkin kiire tai paljon tekemistä

[PAMPULA]

No joo. Nyt ois aikaa vielä värkätä ja leipoa ku LA:aan vajaa kuukausi. Sen jälkeen vauvaa ja muita muksuja hoidellessa tuskin älyttömästi on aikaa.. Kai sitä kuitenki varoo niitä ihan ekstra ylimääräsiä kiloja silläki ettei leivo
Mutta sillon ku koulussa kävin, niin viimestään koetta edeltävänä iltana piti jotain leipoa!!

En kuitenkaa suruun tai iloon leivo... Ehkä sillon ku ois viikkosiivouksen paikka

[Suklaasydän]

Mä oon varmaan kans mielialaleipoja. Mun tekee kauheesti mieli leipoa just silloin, kun oon stressaantunut tai kiukkunen. Kyllä tietty muulloinkin leivon. Mutta oikeen kun mietin, niin ne pahimmat leipomispuuskat tulee usein silloin kun ois muutenkin kauheesti kiireitä tai oon vaikka ollu pitkään lasten kanssa kolmisin kotona (mies on reissutöissä). Eli siis just silloin tulee pakottava tarve leipoa, kun on muutenkin kädet täynnä työtä.

Se on hassu juttu, miten eniten leivotuttaa silloin, kun on muutenkin kiire tai paljon tekemistä

Mulla on vähän sama vika eli kiireessä aina tulee vaikka mitä ideoita päähän joita haluais toteuttaa. Esim. just viime lauantaina meille tuli aamupäivällä yllätysvieraita parin tunnin varoitusajalla ja oisin kauheasti halunnut tehdä jotain herkkua kahvipöytään. Mutta aika ja ainekset eivät kerta kaikkiaan riittäneet mihinkään erikoisuuksiin, joten piti tyytyä torttutaikinaan, mansikkahilloon ja raesokeriin. Tosin ihan hyvä niistäkin tortuista tuli.

Niin ja tuossa tulikin jo mainittua se toinen hetki, jolloin tekee mieli leipoa. Eli tietysti just silloin, kun kaapit ammottaa tyhjyyttään aineksista. Milloin on sokeri loppu, milloin kananmunat. Eikä sit aina jaksa juosta kauppaan jotain yhtä juttua ostamaan.

[Nannannaa]

Olen, ehdottomasti.

Kun leipomisen into iskee niin silloin on pakko leipoa. Muutenkin leivonta on aika terapeuttista ja mukavaa hommaa, piristää jos huonompi päivä.

[Halipa]

Kun oikein ottaa päästä eikä jaksa mitään järkevää tehä (esim. kotitöitä ) niin silloin tulee tehtyä jotain herkkua!h

[Tanja]

Silloin kun energiaa riittää leipomiseen niin miulla käy useasti niin että leipoessa ajantaju katoaa. Ja nyt löysin sanankin tälle määritykseksi, sitä tilaa kutsutaan nimellä "flow".

Flow on psykologi Mihály Csíkszentmihályin luoma käsite, joka kuvaa yksilön syventymistä tehtävään. Flow-tilassa syventyminen on niin täydellistä, että tietoisuus tehtävän ulkopuolisista asioista katoaa ja tehtävän suoritus etenee omalla painollaan kuin "virta". Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan. Flow lisää psyyken sisäistä vahvuutta ja kompleksisuutta ihmisen saadessa todellisuuskuvansa järjestykseen ja hallintaan. Optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut ko. aktiviteettiin. Csikszentmihalyi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään.

Tuo pitää vaan niin paikkaansa. (offtopic: että osaa olla psykologilla vaikeaselkoinen nimi )

[Sirpa]

Minä tykkään leipoa, koska kun menen keittiöön unohtuu kaikki muut. Saan olla melko rauhassa ja vaivata ajatukset kulhoon tai sitten se on kivaa tekemistä lasten kanssa, sillä en oikein ole kovin leikkivä äiti. Mutta leipoa jaksan lasten kanssa!

Ajatus siis lepää ja siksi leivon + saa jotain herkkuja ruokapöytään.

[Katya]

Leivon ja usein..hyvällä päällä iloisena välillä hammasta purren masentuneena.Isossa perheessä ja monta lasta ei kauheasti ole omaa aikaa ylimääräisiin harrastuksiin joten leipominen toimii mulle mun harrastuksena ja ajan vietteenä josta nautin. Tosin pahalla päällä saa syyn vetäytyä keittiöön touhuamaan yksin ja rauhassa,ainakin mua se terapoi,kun on lopettanut niin pahamielikin on jo tiessään.Vuoden ajatkin vaikuttaa,teen kuumana kesänä keittiössä juttuja huomattavasti vähemmän kuin talvella.

[pikkuapulainen]

On ihanaa leipoa silloin kun ei ole yhtään kiire mihinkään ja saa keskittyä ja tehdä, kiireessä ei ikinä synny mitään hyvää. Rakastan leipomista ja se auttaa suruun kuin iloonkin!

[onnelianneli]

Olen mie vissiin mielialaleipoja elikkä leivon jos oon hyvällä päällä ja leivon jos oon pahalla päällä. Sama homma on syömisen kanssa ja siksi taistelenkin jatkuvasti liikakiloja vastaan. Olen myös semmonen järkileipoja elikkä leivon myös siksi, koska omatekoinen on parempaa ja halvempaa mitä kaupasta ostettu. Töissä ollessani olin niin väsynyt ja stressaantunut etten leiponut juurikaan mitään, ainoastaan juhliin. Elikkä jos se pahaolo menee ööveriksi niin silloin ei leivotuta.

Kuin mun suusta tää. Etenkin työt heijastuu leipomiseen eli jos töissä rankkaa niin energia ei yksinkertaisesti enää riitä edes yleiskoneen ottoon kaapista kotona. Onneks työ stressaa nykyisin enää hetkittäin tai onko se sitten onni ku leipominen näkyy vyötäröllä. Siksiköhän kondiittori-mumminikin oli tällainen pyöreä

[Emma]

Löydän itsestäni tällaisen mielialaleipojan piirteitä kyllä, varsinkin kun surettaa on hyvä tehdä jotain. Edes marsipaanikoristeiden väkertelyä .) , mutta leivon myös monien muiden asioiden takia; juhlien, sään(syksyisin tulee usein tehtyä lämpöisiä marjapiirakoita) tai äkillisen inspiraation vuoksi.

[tiia]

Kun olen hiukan allapäin, niin tekee mieli kaikkea hyvää, joten silloin satun leipomaan jotain tosi suklaista. Mutta toisaalta, kun olen tosi iloinen, vaikka jos on jotain kivaa tapahtunut, niin juhlistan sitä leipomalla. (::

[NaMiNaMi]

Mä voisin leipoa vaikka joka päivä ihan vaan siksi kun se on niin kivaa, että osaa ja onnistuu! En oo niinkään mielialaleipoja, vaan mielitekoleipoja ja sen varmaan näkee; pyöree oon kuin pullataikina Oikein muumimamma.

Jos mua surettaa niin ei silloin kyllä riitä energiaa mihinkään 'ylimääräiseen'. Oon vähän sellainen itsesäälissä rypijä silloin, että käperryn sänkyyn piiloon pahaa maailmaa, kenties suklaalevyn kera...

Mutta, sitten NaMi kaivaa jostain esiin sen tulisen luonteensa ja toteaa, että perkele! Nyt perse ylös ja kohti uusia pettymyksiä!

[Piparminttu]

Enimmäkseen leivon siksi kun se on hauskaa ja tekee aina mieli kokeilla jotain uutta! Mutta olen kyllä myös mielialaleipoja. Mulla on se paha tapa, että syön suruuni, joten jos meiltä ei kaapista löydy mitään hyvää (ja pyrin siihen, ettei sieltä löytyisi) niin sitten tulee leivottua. Mieskin usein pyytää leipomaan, jos hällä on tunne, että on paha mieli ja haluaa jotain hyvää. Kuluneena kesänä on kyllä tullut syötyä ja leivottua suruun, sillä meidän perhe sai kohdta monia surullisia asioita kesällä.

[Nemilie]

Usein näin talvella olen palellut koko päivän, ja kotiin raahautuessani ajattelen: "Uuni päälle ja äkkiä!" Jos olen vihainen, leivon (keksien murskaaminen poistaa agressioita ), jos olen iloinen, juhlin leipomalla, jos olen suoriutunut jostain hyvin, palkitsen itseni leipomalla, jos olen surullinen, leivon.
Voi että kun tekisi mieli leipoa!

[Tilli85]

Kyllä olen ja sen näkee mahasta =) Tai sanotaanko pikemminkin näin että olin mielialaleipoja ja nyt yritän päästä sitä tavasta pois.